Kasvatusongelmia, niitähän on kaikilla, joilla on jotain kasvatettavaa. Meillä ongelmia tällä hetkellä tuo tullessaan tuo esikoisen murkkulaisuus. Kaikesta neuvotellaan ja koko ajan. Mikään ei ole itsestään selvää. Aikaisemmin koulu sujui hyvin eikä läksyjen tekoon tarvinnut puuttua. Mutta nyt kun tuo "köllikkä" on kaksoistutkintoa suorittamassa (valmistuu joskus YO-merkonomiksi), niin tuntuu, ettei läksyjä olis koskaan. Tekeehän poika niitä, mutta tuntuu tekevän kovin harvoin. Ehkä nykyään ei tule niin paljon läksyjä kuin ennen. Ehkä ne tehdään hyppytunneilla...Niitäkin tuntuu olevan enemmän kuin minun aikanani. Kaikki tuntuu olevan erilaista...niiiinn erilaista. Tunnen itseni välillä todella vainoharhaiseksi!!! Kokeista on nyt tullut kiitettäviä numeroita. Siis niistä, joita on suoritettu. Monia asioita poika sanoo kuitenkin suorittavansa myöhemmin. MYÖHEMMIN ja myöhemmin! Kuulostaa jotenkin tutulta, eikö? Sanottiinko sitä joskus laiskotteluksi tai laistamiseksi? En toki tahdo olla mikään orjapiiskuri, poikani parastahan minä vain. Miksei siis tehdä nyt, kun vois ja kun tuntuu sitä aikaakin olevan aina välillä. Kirjoitusten aikaan pitäis sitten saada vaan keskittyä täysillä niihin, eikä rästihommiin. Oh hoh, välillä mietiskelykin ottaa voimille. On niin paljon asioita mietinnässä... Täytyy varmaan vetäistä mietintämyssy päähän!