Viikonloppuna olimme siskoni pienen tytön ristiäisissä. Neiti kastettiin Maisa Ellen Ilonaksi. Ellen on äitini toinen nimi.

   Maisa Ellen Ilona sylikumminsa kanssa.

   Tämäkin päivä meni taas eikä mitään mainittavaa saanut aikaiseksi. Tuntuu, että päivä menee selaillessa toisten blogeja. Ihastellessa, mitä toiset ovat saaneet aikaan. Olihan minulla hammaslääkäri yhden aikaan päivällä. Tunti siellä vierähti maatessa. Soviteltiin yökiskoja ja hiotiin. Aina noita hampaita hiotaan. Tätä menoa mulla ei oo hampaita enää ens vuonna...no heh heh. Hampaat liikkuu sen verran, et kiskot alkoivat puristaa etuhampaita. Nyt hionnan jälkeen tuntuivat taas sopivan paremmin mun suuhun.

Olen saanut nuo kiskot helpottamaan poskilihasten kramppia. Mulla on joskus leuat lähteneet sijoiltaan, enkä käynyt sen jälkeen hammaslääkärissä. Mitäs minä sinne, kun loksahtivat takaisin paikoilleen. Niinpä! Mutta nyt 20 vuotta myöhemmin, mulla on hankaluuksia leukojen kanssa. Leuat naksuvat suuta avattaessa (luulin aina, että vain toinen puoli naksuu), leuoissa ei ole voimaa purra sitkeää leipää eikä kovaa porkkanaa, jos pitää haukata kokonaisesta porkkanasta, aamuisin särkee korvaa tai leukaperiä, päivisinkin tunsin purevani takahampaita tiukasti yhteen. Hammaslääkäri kertoi, että mulle olis ehdoton yökisko. Leuat sais levätä yön ja kisko ohjais leukoja oikeeseen asentoon. Hän kertoi, ettei mun tarvitsis kulkea loppuelämääni "hampaat irvessä". Ja kyllä on kannattanut! Terveyskeskuksen kauttakin rahaa on uponnut satoja euroja, mutta kyllä se on hintansa väärti. Ja hammaslääkärini on aivan ihana ja ammattitaitoinen proteettisiin hoitoihin erikoistuva nuori mies, jolla on aina pilkettä silmäkulmassa. Kiitos hammaslääkärini Olli! Hammaslääkärikammoni on myös helpottanut hurjasti, kun hammaslääkäri ymmärtää etten minä tahallani pidä suuta pienemmällä. Että kita ei aukea enempää...tai lähtee uudestaan sijoiltaan. Se ei tarkoita sitä, että jos kita ei aukea niin ääntä ei lähde! Kyllä lähtee, mie oon kotosin Simpeleeltä ja Karjalasta kajahtaa!!!

Ja uudet kujeet. Väsyttää niin vietävästi...sammutin illalla koneen, mut joutusin käynnistämään uudelleen, ku tuo köllikkä tarvitsi konetta maantiedon tehtäviä varten. Köllikällähän on kotiaresti kuukauden päivät ja siihen kuuluu konekielto. Jaa, nyt ajatellaan, et kauhee pirttihirmu...ehkä, mut meillä jäätiin kiinni alkoholista, tupakasta ja ikävä kyllä valehtelusta. Köllikkä oli menossa viime viikonloppuna kaverilleen yöksi. Mies oli antamassa pienemmälle pulkkaa kellarista (silloin oli lunta!), kun isompi tuli koulusta pyöräkellarin kautta ILMAN pyörää. Ukotuksella heräs heti epäilys ja pyysi poikaa näyttämään kassinsa ja siellä ne olivat! Neljä tölkkiä lonkeroa, Ofelia-viini, tupakkatoppa ja 2 sytkää. Siitähän tuo aresti sitten tuli.

 Minä itse en ole salliva vanhempi näiden asioiden suhteen. Kyllä sitä tuli itsekkin otettua salaa vanhemmilta ja olin aikas kova sauhutteleenkin. Mut sen olen päättänyt, etten omilleni osta alkoholia enkä tupakkaa ovat sitten vaikka aikuisia. Itse saavat hankkia silloinkin, jos on tarvetta. En vaan ymmärrä tuota tupakkajuttuakaan. Pojalla on astma ja sitten täytyis sauhutella...tässä männä päivänä sanoi mulle, et täytyis hankkia uus astmakiekko, ku entinen oli kuulemma kastunu. Pojallahan ei ole päivittäistä lääkitystä tällä hetkellä, ainoastaan kohtauksia varten. Aikanaan kun saatiin lääkitys kohdalleen, poika aloitti liikuntaharrastuksen. Lenkkeilee ja käy salilla. Päivittäisen lääkityksen sai jättää pois, keuhkot tuntuivat vahvistuneen eikä piiputtanut niin herkästi. Kevään siitepölyaikakin meni ilman lääkitystä, joskus tosin liikuntatunnilla otti henkeen. Olivat keväällä urheilukentällä cooperin- testissä. Kesätöissä oli kaupungin puistopuolella eikä ongelmia ilmaantunut silloinkaan. Ja nyt niitä haetaan itse. Tosi hyvä yhdistelmä, tupakka ja astma...

...ja luovuttaa tältä illalta. Täytyis tehdä ajokorttitehtäviä, sillä huomenna on taulukkolaskennan kokeet. Täällä sitä vaan pakerretaan kaiken muun parissa muttei taulukkolaskennan. Käsitöitäkään en ole tehnyt tänään yhtään. Olen ihaillut toisten tekemiä sivupohjia, tämäkin pohja on Bluen. Ihmettelen vain miten jotkut hanskaavat nämä hommat. Minä kyllä tiedän, mitä sivuilleni haluaisin, mutta en osaa toteuttaa niitä. Haluaisin animoituja kuvia. Musiikkia, joka alkaisi soimaan heti, kun avaan blogin. Nappeja, kävijälaskuri...kaikkea pientä...hauskaa...

Nyt tuo puoliso alkaa lähteä töihin, yövuoroa pukkaa, ja ihmettelee aionko olla koko yön koneella. No en toki, mutta hermostuttaa, kun tästä ei tule mitään. Pakko lyödä hanskat tiskiin ja levitellä käsiäni...

Ajattelin tehdä nämä sivut nopeasti valmiiseen pohjaan, mutta kaikki hakkaa niin vastaan. Näistä ei sitten tule mieleisiäni millään. Johtuu varmaan siitä, että tietotekniikka ei ole kuulunut kouluaineisiini peruskoulun aikana. Ammattiopinnoissani tietokoneella tein lopputyöni, mutta siitäkin on aikaa. Ja kun en silloin omistanut omaa konetta, jäi tuo harjoittelu vähälle. Nyt olen suorittamassa ajokorttitutkintoa, mutta eihän siellä kurssilla tällaista opeteta...kaipa tuo oppi tulee kantapään kautta, jos tulee...