Tämäkin päivä meni taas eikä mitään mainittavaa saanut aikaiseksi. Tuntuu, että päivä menee selaillessa toisten blogeja. Ihastellessa, mitä toiset ovat saaneet aikaan. Olihan minulla hammaslääkäri yhden aikaan päivällä. Tunti siellä vierähti maatessa. Soviteltiin yökiskoja ja hiotiin. Aina noita hampaita hiotaan. Tätä menoa mulla ei oo hampaita enää ens vuonna...no heh heh. Hampaat liikkuu sen verran, et kiskot alkoivat puristaa etuhampaita. Nyt hionnan jälkeen tuntuivat taas sopivan paremmin mun suuhun.

Olen saanut nuo kiskot helpottamaan poskilihasten kramppia. Mulla on joskus leuat lähteneet sijoiltaan, enkä käynyt sen jälkeen hammaslääkärissä. Mitäs minä sinne, kun loksahtivat takaisin paikoilleen. Niinpä! Mutta nyt 20 vuotta myöhemmin, mulla on hankaluuksia leukojen kanssa. Leuat naksuvat suuta avattaessa (luulin aina, että vain toinen puoli naksuu), leuoissa ei ole voimaa purra sitkeää leipää eikä kovaa porkkanaa, jos pitää haukata kokonaisesta porkkanasta, aamuisin särkee korvaa tai leukaperiä, päivisinkin tunsin purevani takahampaita tiukasti yhteen. Hammaslääkäri kertoi, että mulle olis ehdoton yökisko. Leuat sais levätä yön ja kisko ohjais leukoja oikeeseen asentoon. Hän kertoi, ettei mun tarvitsis kulkea loppuelämääni "hampaat irvessä". Ja kyllä on kannattanut! Terveyskeskuksen kauttakin rahaa on uponnut satoja euroja, mutta kyllä se on hintansa väärti. Ja hammaslääkärini on aivan ihana ja ammattitaitoinen proteettisiin hoitoihin erikoistuva nuori mies, jolla on aina pilkettä silmäkulmassa. Kiitos hammaslääkärini Olli! Hammaslääkärikammoni on myös helpottanut hurjasti, kun hammaslääkäri ymmärtää etten minä tahallani pidä suuta pienemmällä. Että kita ei aukea enempää...tai lähtee uudestaan sijoiltaan. Se ei tarkoita sitä, että jos kita ei aukea niin ääntä ei lähde! Kyllä lähtee, mie oon kotosin Simpeleeltä ja Karjalasta kajahtaa!!!